Sanovat että odottavan aika on pitkä mutta aika ”teillä on syöpä”-puhelusta siihen kun pääsimme vihdoin lääkäriin ja saimme lisätietoa vei molemmat hermoromahduksen partaalle. Veikattiin vaikka ja mitä, selattiin nettiä, ilmoiteltiin asiasta ystäville ja sukulaisille, tehtiin suunnitelmia ja peruutettiin niitä. Aika pysähtyi, tulevaisuus katosi. Pään täytti vaan ajatus että tehkää nyt jumalauta jotain! Toi mies kuolee jos se ei saa hoitoa!!!!
Kun sairaalasta vihdoin viimein tuli kirje – parin viikon päästä puhelusta – alkoi oikeasti tapahtua. Tapasimme lääkärin, syöpähoitajan, labrassa käytiin vähintään kerran viikossa. Kotiin ilmestyi postia melkein joka päivä jostain tutkimuksesta. Magneetissa käytiin, verta valutettiin ja pään alue kaiveltiin puolin ja toisin. Epämiellyttävintä oli varmaan tutkimusletkun vienti nenän kautta nieluun jolla päästiin kuvaamaan kurkkua sisäpuolelta.
Lopulta saatiin tulokset: Kielentyven syöpä, aggressiivinen ja 3 cm kooltaan oleva kasvain jolla kaksi etäpesäkettä kaulalla. Niin hyvin oli naamioitunut että hoitava asiaan erikoistunut lääkärikään ei sitä tutkimuksissa löytänyt vaan tarvittiin magnettikuva jotta osasi erottaa kohdan ja siitä sitten huomasi kasvaimen. Ei ihme että oli mennyt muilta lääkäreiltä huomaamatta.
Kun kysyimme hoidosta niin saimme sekä hyviä että huonoja uutisia. Leikata ei voi tai nielemiskyky loppuu kokonaan, kasvain oli niin iso että sen poisto lamaannuttaisi lihaksen toiminnan. Ainoa tapa hoitaa on sädehoito ja sytostaatit. Hyvänä puolena se että syövän aiheutti papilloomavirus jonka hoitovaste eli lääkkeisiin reagointi on parempi kuin perinteisessä syöpäkasvaimessa.
Luulimme että asian ollessa näin selvä alkaisi hoito maksimissaan viikon odottelun jälkeen ja saisimme asian alkuun. Mutta ei, tästä se vasta alkoikin. Lisää verikokeita ja tutkimuksia. Hampaat piti saada kuntoon jotta voidaan aloittaa hoidot. Reikiä ei saa olla yhtään eikä mitään tulehduksenalkuja. Yksi hammas paikattiin ja hammaskivi poistettiin.
Isoin näkyvä valmistelu oli PEG-letku. Se tehtiin kevyessä nukutuksessa. Kyseessä on suoraan vatsalaukkuun tehtävästä reiästä johon liittyy letku jonka kautta ruoka saadaan suoraan vatsalaukkuun silloin kun normaali nieleminen ei onnistu. Mies meni sairaalaan ja tuli letkun kanssa takaisin. Olo oli pari ensimmäistä päivää todella kipeä ja sängyssä piti nukkua melkein istualteen. Reikä keskellä vatsaa ei ole kaunis näky ja lisäksi reiässä kiinni olevaa kiekkoa piti pyöritellä joka päivä ja silti reikä tulehtui valuen mätää ja verta. Sekin piti saada parantumaan ennenkuin hoidot voitiin aloittaa.
PEG-letku muutti muutenkin tilannetta. Kun meni toisen lähelle niin piti olla varovainen ettei letku väänny, ettei osu vahingossa reikään, ettei satuta. Alue oli koko ajan arka. Olimme tottuneet nukkumaan ihan vierekkäin ja nyt oli pakko ottaa turvaväli. Yksinäisten öiden aika oli alkanut.