Syöpä sattuu. Kyllä. Todellakin. Sattuu –sana on vaan jumalatonta väheksyntää. Kipu on infernaalista, se vie päivästä valoa ja elämästä tarkoituksen. Kipulääkkeitä saa ja loppujen lopuksi meillä oli käytössä lääkelaastarit koska mikään muu ei enää auttanut. Silti kipu tunki läpi, laastareiden tehosta huolimatta.
Syöpähoidot aiheuttavat pahoinvointia. Pahaksi onneksi saamamme pahoinvointilääke aiheutti pahoinvointia eli oksennusta riitti. Saatiin vaihdettua se toiseen lääkkeeseen mutta huono vointi valitettavasti on osa hoitoa.
Sädetys aiheutti ysköksiä. Kasvain paloi poroksi ja se palanut verinen mössö tuli yskimällä ulos. Jos ei tullut verisenä niin muuta ysköstä riitti myös. Limaa kertyi koko ajan. Se oli isoja klimppejä. Yskiminen sattui, isot klimpit repivät vereslihalla olevaa kurkkua lisää. Nukkuminen oli helvettiä. Vähän väliä yskimään sängyn vieressä olevaan vatiin kun ei henki meinannut kulkea.
Yksi mainittava asia, ei niin mukava: ummetus. Opiaattien seurauksena tulee ummetusta. Ummetus oli niin pahaa että välillä mies vaan makasi wc:n lattialla ja huusi tuskaansa ennenkuin ulostuslääke auttoi. Sairaala tarjosi Levolacia mutta se toi vain ripulin ja nestehukkaa. Pegorion oli se joka tuntui tehoavan.