Tilanne nyt

Syövän löytymisestä on nyt kaksi vuotta. Se on ollut rankka reissu ja ilman takapakkeja ei olla selvitty. Silti jaksetaan uskoa tulevaisuuteen.

Isoin takapakki on syöminen. Vieläkään ei syöminen onnistu kunnolla. Vähän väliä sujuu paremmin ja sitten on taas päiviä jolloin kaikki jää kurkkuun jumiin. Kurkusta kuuluu kurlutusta ja ruoka ei liiku mihinkään. Kaikki kuiva jää takuuvarmasti kiinni. Kokolihaa on syöty tänä aikana yhden grillipihvin verran, muuten maksimissaan jauheliha on valikoimassa. Leipä pitää olla pehmeää, juusto ohuinta mahdollista siivua. Mausteita ei voi käyttää tuskin yhtään ja kaikki voimakkaammat maut polttavat suussa. Alkoholia ei meillä ole juotu pahemmin aikaisemminkaan mutta nyt kaikki olutta vahvempi polttaa herkät limakalvot samantien. Pitää vaan olla tyytyväinen että nyt pystytään tähän kun siitä teelusikasta lähdettiin.

Toinen iso takapakki ovat olleet ihotulehdukset. Kun kasvojen ja kaulan alueelta on sädetetty niin iho on tavallista herkempi. Likainen tyynyliina, huonosti puhdistettu parranajokone, koiran lipaisu – emme tiedä tarkkaa syytä mutta kaksi kertaa on toinen puolisko kasvoista muuttunut kirkkaanpunaiseksi, turvonnut pahasti ja kipuillut voimakkaana poltteluna. Hoitona on ollut useampi päivä sairaalassa antibioottitiputuksessa. Itse syöpäsairauden hoito ei vienyt miestä sairaalaan osastolle mutta jälkiseuraus kyllä.  Koko ajan pitää varoa ettei toistuisi enää. Puhdistusta, kosteutusta ja varomista siihen asti kunnes ihosolut ovat uusiutuneet niin paljon että niillä on taas normaali vastustuskyky.

Ihoa pitää muutenkin suojella. Sädehoidon jälkeen kahteen vuoteen ei saa saada aurinkoa sädetetylle alueelle. Mies kulkee siis kesällä ulkona lippalakki, aurinkolasit ja kasvojen koko alaosalle ja kaulalle ulottuva buffi-huivi päässään.  Aurinkovoiteen suojakerroin on 50.

Painoa on miehelle tullut takaisin vasta 5 kiloa mutta mies on tilanteeseen tyytyväinen. Alempi paino mahdollistaa verenpainelääkkeiden pois jättämisen.  Samalla on mukavampi kuntoilla ja saada peruskuntoa takaisin kun ei ole liikaa painoa. Silti voimat eivät ole vielä lähelläkään sitä tilannetta mistä lähdettiin, hapenottokyky on heikompi ja jaksaminen myös.

Moni asia on muuttunut. Kaulan lihakset jumittavat etenkin iltaisin ja niitä pitää venytellä. Kipua on edelleen välillä. Makuaisti ei ole palannut vielä kokonaan. Sädetyksestä on varmasti tullut parantumatonta vauriota kurkkuun mutta asian kanssa on vaan pakko elää. Pääasia että ollaan edes näin hyvässä kunnossa ja että toipuminen jatkuu edelleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *