Viimeinen hoito oli 16.11.2015. Hengissä oltiin ja tuntui kuin oltaisiin maailman omistajia. Hoidoista oltiin selvitty ja nyt vaan kiitos tieto eteen että terveitä ollaan. Turha toivo. Hoitojen jälkeen piti odottaa kolme kuukautta ennenkuin saatiin tieto ovatko hoidot tehonneet, onko syöpä oikeasti pois. Vaikka kuinka toipuisi hyvin tuona aikana ei PEG-letkusta voi luopua eikä muustakaan koska koko ajan roikuttiin löysässä hirressä tuloksia odotellessa.
Helmikuussa vihdoin viimein oli lääkärin kanssa tapaaminen ja saimme puhtaat paperit. Tulevaisuudessa sitten kontrolli tiheällä aikavälillä aluksi ja sen jälkeen harvemmin jos kaikki menee ok. Viisi vuotta seurataan ja sitten vasta on kai oikeasti parantunut.
Kesäkuussa otettin PEG-letku pois kun paino oli noussut tarpeeksi. Letkun poisto oli ihan oma juttunsa. Mies selälteen hoitopöydälle ja vähän aikaa lääkäri pyöritteli letkua käsissään ja sitten vaan PLOP! Ihan kuin olisi korkki otettu irti ammeesta. Keskellä vatsaa reikä johon vaan sideharsoa päälle ja matkaan. Vatsan kudokset on jotenkin erilaisia kuin normaali iho, reikä umpeutui ihan parissa päivässä ja muutaman viikon päästä ei ollut kuin arpi joka säilyy edelleen. On kuin pienen junatunnelin alku.
Syömisen opettelu oli hankalaa. Alussa jopa teelusikalliseen vettä meinasi tukehtua koska nielemisrefleksiä ei ollut. Siitä sitten harjoittelemalla ensin nestemäinen ja sitten kiinteämpi ruoka alas. Letkuruokinnalla jouduttiin siis olemaan pidempään kuin oli suunniteltu mutta jokainen toipuu omalla tahdillaan. Hermojen parantuminen vaan vei ja vie meillä enemmän aikaa.
Se seksikin palasi takaisin elämään. Vaikkakin PEG-letku oli vielä kiinni. Voin sanoa että sen kamalampaa romantiikantappajaa ei ole kuin letku joka on kahden vartalon välissä, jota pitää varoa ja jossa vielä saattaa olla vatsalaukusta valuvaa nestettä eli suoraan sanoen oksennusta. Ja muutenkin muuttunut vartalo tuntui totaalisen oudolta. Toinen oli laihtunut ja toinen lihonut. Tuntui kuin aloitettaisiin suhde uudelleen.