PEG-letku on todellakin elämän pelastaja. Ilman sitä mies olisi nääntynyt nälkään. Itse letkun toiminta on yksinkertaista. Letkun päässä oleva korkki auki, ruokapussi letkuun kiinni, letkun lukko auki, ja ruoka valumaan. Ruokapussin tyhjennyttyä huuhtelu lämpimällä vedellä, lukko kiinni, korkki kiinni ja valmista tuli. Näin teoriassa.
Ongelma 1 – Letku ei aina pysy tiiviisti kiinni pussissa. Sitä ruokasotkua oli pitkin poikin tiskipöytää kun liitos ei pitänytkään. Tiedoksi, ruoka on kuin vauvanruokamössöä mutta maku ja haju ovat kammottavat. Reilu määrä kangaslaastaria auttaa jonkin verran.
Ongelma 2 – Ruoka ei välttämättä sovi. Meillä ruokaa piti valuttaa hitaalla nopeudella tai tuli oksennus. Ensimmäinen saatu ruoka oli vähemmän kaloripitoista ja emme saaneet valutettua kaikkea tarvittavaa vuorokauden aikana. Onneksi löytyi superversio jota sitten käytettiin.
Ongelma 3 – Superversiota ei aina saa. Vaikka apteekki tekee parhaansa, se ei aina saa tavaraa tukusta niin kuin pitäisi. Silloin on hyvä että sitä laihempaakin versiota on vielä tallella että selvitään. Ruokatilaukset kannattaa siis tehdä apteekkiin useampi viikko etukäteen.
Ongelma 4 –Valuttaminen ei onnistu kunnolla. Saimme moottorirepun joka pumppasi ruokaa tasaisella tahdilla letkuun. Se toimi vaikka mies olikin täydessä unessa sohvalla. Lisäksi reppu mahdollisti liikkumisen ja ruokinnan samaan aikaan. Muutenhan joutuu olemaan paikallaan, pussi korkealla että painovoima tuo ruoan vatsaan. Repun kanssa pystyimme käymään kaupassa ja liikkumaan kotona. Ainoa huono puoli oli jatkuva hurina ja ruokapussin tyhjenemisestä ilmoittava piippaava merkkiääni.
Ongelma 5 – Hinta. Erikoisruoka on kallista. Onneksi apteekki osasi antaa vinkin ja ostimme vinon pinon ruokaa ”etukäteen” jo loppuvuonna kun kustannuskatto oli täynnä. Jos olisimme ostaneet saman ruoan seuraavan vuoden puolella olisimme maksaneet itsemme kipeiksi. Kannattaa siis tarkkailla KELA-kattoa ja kalenteria tässäkin asiassa.